Aamuhetki
Lomaviikon aamuvarhaisella
katselen ikkunasta naapuritalon aurinkoista seinustaa.
Valoverhon takana, keittiön lämmössä,
juovat Kirsti ja Viljo aamukahviaan.
Harakat kisailevat talon räystäällä.
Ukonkellot helisevät ikkunan tasalla
ja peittävät näköpiiristä vesiheinämaton.
Säätiedotus lupaa aurinkoista ja poutaa.
Hetki elämälle
Suljen radion, aamulehden
ja kännykän.
Avaan ikkunan ja korvani;
kuulla lehtolinnun liverrystä
silmäni;
nähdä kastepisarat orvokin terälehdellä
ja sieluni;
vastaanottamaan
ehtymätöntä voimaa
elämääni varten.
Elämän voimaa
Kukkani: punainen ja sininen
kukoistavat vedestä ja valosta.
Elämän vedestä ja valosta
myös ihmiset
Jumalan luomat.
Lapsuuteni ranta
Olen koko lomani
suunnitellut matkaa rannalle
lapsuuteni maisemaan
koivujen reunustama kuja
laskeutuu alas
kielot, metsäkurjenpolvet
ahomansikat ja mustikat
reunustavat sitä
kukin ajallansa.
Käki kukkuu ja
heinäsirkat sirittävät.
Siirrän matkaani aamu aamulta
sillä haluan säilyttää
rantani juuri sellaisena:
lapsuuden muistojen maisemana.
Hetki
Perhonen perunan lehdellä
elät vain hetken,
mutta nauttien sen jokaisesta sekunnista
mesihelmet imukärsässäsi,
kumpa minäkin oppisin.
Unen helmoissa
Pionissani on kymmenen
vaaleanpunaista
jättiläiskukkaa
ja satoja mehiläisiä
surisee sen uumenissa;
tuudittaen minut keveään, kesäpäiväuneen.
15. syyskuuta 2006
Tuskani
Olin toiveikas
odotin:
parempaa aikaa,
paranemista,
mutta.....
Tuska yllätti jälleen
kipeämpänä kuin koskaan
ympärilläni on vain mustaa
onko valosta enää mitään jäljellä?
Kuivuus
En tunne janoa,
sisälläni vain kivinen uoma,
kuivaa soraa, joka hiertää minut verille.
Miksi Jumalani sallit, polttavan tuskan,
uuvuttavat unet, ja harhakuvat?
Onko tämä tarpeen; juuri minulle?
Vastausta ei kuulu.
Missä
Olen
kadoksissa,
eksyneenä itseltäni
ajatusteni aallokkoon
sanojeni sekamelskaan.
Tuska minussa
Katselen rannan kivijä ja veden karikoita.
Harmaa ei ole harmaata, vaan punaisen ja mustan,
tulen ja hiilen sekoitusta.
Sinun käsistäsi tämä kivi on saanut muotonsa
harmaa, punaruskea ja musta raita sen pinnassa
ovat sinun sormenjälkijäsi.
Tuli on sivaltanut myös minun sisimpääni omat
polttojälkensä.
Mitä saa tämä tuska aikaan? Tuleeko tästä pursituksesta
merkkisi myös minuun? Kovetunko kiven kaltaiseksi, joka
näyttää vain harmaalta massalta. Vai löytyykö sismmästäni
jalokivi, Sinun Rakkautesi?
Miltä tuntuisi
Kiven alla, miltä tuntuisi?
Maan painamana, miltä tuntuisi?
On kuin kallio olisi asettunut päälleni
sorakasa täyttäisi kurkkuni.
Silmissäni vain harmaa autius
ja sydän pelkoa täynnä.
Siltä se tuntuu, masennus.
12.12.2006
Hyvästitkö ?
Katselin ohentuneita raajojasi,
pullistunutta vatsaasi ja kalvenneita kasvojasi.
Kyselit mieheni kalansaaliista, ja marjamatkoistamme.
"Liekö tänä syksynä noussut lampaankääpiä Kuhasaloon?"
Muistelit entisiä asuinsijojasi, ja kiittelit naapureitasi.
Sairaudestasi emme puhuneet mitään.
Silittelin poskeasi ja kyyneleet vierivät poskillamme.
Ovatko nämä hyvästit? sanaton kysymys, joka jäi leijumaan väliimme.
Olet ollut minulle tärkeä! Kiitos, että olen saanut tuntea sinut!