11.07.2000

 Aamuhetki

Lomaviikon aamuvarhaisella
katselen ikkunasta naapuritalon aurinkoista seinustaa.
Valoverhon takana, keittiön lämmössä,
juovat Kirsti ja Viljo aamukahviaan.

Harakat kisailevat talon räystäällä.
Ukonkellot helisevät ikkunan tasalla
ja peittävät näköpiiristä vesiheinämaton.

Säätiedotus lupaa aurinkoista ja poutaa.


Hetki elämälle

Suljen radion, aamulehden
ja kännykän.

Avaan ikkunan ja korvani;
kuulla lehtolinnun liverrystä
silmäni;
nähdä  kastepisarat orvokin terälehdellä
ja sieluni;
vastaanottamaan
ehtymätöntä voimaa
elämääni varten.


Elämän voimaa

Kukkani: punainen ja sininen
kukoistavat vedestä ja valosta.
Elämän vedestä ja valosta
myös ihmiset
                   Jumalan luomat.


Lapsuuteni ranta

Olen koko lomani
                  suunnitellut matkaa rannalle
lapsuuteni maisemaan
                   koivujen reunustama kuja
                   laskeutuu alas
                   kielot, metsäkurjenpolvet
                   ahomansikat ja mustikat
                   reunustavat sitä
                   kukin ajallansa.
                   Käki kukkuu ja
                   heinäsirkat sirittävät.

Siirrän matkaani aamu aamulta
sillä haluan säilyttää
rantani juuri sellaisena:
lapsuuden muistojen maisemana.


Hetki

Perhonen perunan lehdellä
       elät vain hetken,
       mutta nauttien sen jokaisesta sekunnista
       mesihelmet imukärsässäsi,
kumpa minäkin oppisin.




Unen helmoissa

Pionissani on kymmenen
vaaleanpunaista
jättiläiskukkaa
ja satoja mehiläisiä
surisee sen uumenissa;
tuudittaen minut keveään, kesäpäiväuneen.

194854.jpg


15. syyskuuta 2006

Tuskani


Olin toiveikas
odotin:
parempaa aikaa,
paranemista,
mutta.....
Tuska yllätti jälleen
kipeämpänä kuin koskaan
ympärilläni on vain mustaa

onko valosta enää mitään jäljellä?

Kuivuus

En tunne janoa,
sisälläni vain kivinen uoma,
kuivaa soraa, joka hiertää minut verille.

Miksi Jumalani sallit, polttavan tuskan,
uuvuttavat unet, ja harhakuvat?
Onko tämä tarpeen; juuri minulle?

Vastausta ei kuulu.


Missä

Olen
kadoksissa,
eksyneenä itseltäni
ajatusteni aallokkoon
sanojeni sekamelskaan.

Tuska minussa
Katselen rannan kivijä ja veden karikoita.
Harmaa ei ole harmaata, vaan punaisen ja mustan,
tulen ja hiilen sekoitusta.
Sinun käsistäsi tämä kivi on saanut muotonsa
harmaa, punaruskea ja musta raita sen pinnassa
ovat sinun sormenjälkijäsi.

Tuli on sivaltanut myös minun sisimpääni omat
polttojälkensä.
Mitä saa tämä tuska aikaan? Tuleeko tästä pursituksesta
merkkisi myös minuun? Kovetunko kiven kaltaiseksi, joka
näyttää vain harmaalta massalta. Vai löytyykö sismmästäni
jalokivi, Sinun Rakkautesi?

206561.jpg

Miltä tuntuisi

Kiven alla, miltä tuntuisi?
Maan painamana, miltä tuntuisi?

On kuin kallio olisi asettunut päälleni
sorakasa täyttäisi kurkkuni.
Silmissäni vain harmaa autius
ja sydän pelkoa täynnä.

Siltä se tuntuu, masennus.


12.12.2006

Hyvästitkö ?

Katselin ohentuneita raajojasi,
pullistunutta vatsaasi ja kalvenneita kasvojasi.

Kyselit mieheni kalansaaliista, ja marjamatkoistamme.
"Liekö tänä syksynä noussut lampaankääpiä Kuhasaloon?"
Muistelit entisiä asuinsijojasi, ja kiittelit naapureitasi.

Sairaudestasi emme puhuneet mitään.

Silittelin poskeasi ja kyyneleet vierivät poskillamme.
Ovatko  nämä hyvästit? sanaton kysymys, joka jäi leijumaan väliimme.

Olet ollut minulle tärkeä! Kiitos, että olen saanut tuntea sinut!