Huomen aamuna auton ratti käännetään kohti Punkaharjua. Menemme mieheni kanssa yhteiseen kuntoutukseen, kokonaiseksi viikoksi. Matkalaukut eivät ole vielä pakattu, mutta lankoja ja keskeneräiset neuleet ovat jo odottamassa matkalle lähtöä. Toivottavasti fifi ja koivunlehtishaali edistyvät ainakin muutaman mallikerran verran. Ei kai kuntoutuskaan niin kokopäiväistä raatamista ole, ettei ehtisi välillä rentoutumaan neuleen parissa.

Viikko tietää myös vieroitusta netistä, Ihan Itsestä, verkkoklinikasta, martoista jne. Ymmärrän hyvin sotapoikia, jotka joutuvat tiukille armeijassa, kun tietsikka ei olekaan aina käytettävissä. Jälleen tapaaminen on sitten sitäkin riemukkaampi, toivottavasti. Yritän tallentaa digikameraan muistoja matkaltamme.