Kotipihaani ei voi kutsua puutarhaksi, se on kaukana siitä. Lapsuuden pihan kasvimaa on muuttunut yhden penkkirivin perunamaaksi ja pesuvativiljelyksi. Isän rakentama kivikkopenger kasvaa villiintynyttä ukonhattua ja marjapensaat yrittävät kilpailla yhdessä nokkosten kanssa. Mutta kauneus on katsojan tai paremminkin kasvattajan silmissä.
Kesäaamuisin ensimmäiset askeleet vievät pihalle. Kukkapenkki, jossa ennen kukkivat pionit ja särkynytsydän, on nyt juolavehnän, siperianunikon, palavanrakkauden, metsämansikan ym. kilpailutanner. Olen siirtynyt astiakasvatukseen, joten pihan keskeisemmällä paikalla kukoistaa uusiokäyttöön otettu wc: pönttö ja portinpielessä lapsuuteni amme.
Kuvat kertokoot loput puolestaan.


Alkukesän kukoistusta

Lapsuuden ammeessani kukkivat alkukesästä orvokit ja pelargoniat, ja nyt ovat krassit täydessä kukassaan.

Äitienpäiväruusun uusi kukinta heinäkuun lopulla

Kivetkin ovat saaneet uuden väriloiston

Multasäkki työntää kesäkurpitsaa

Pihanurmen "luonnonsuojelualue", jota varjelen kuin silmäterääni viikatteen ja ruohonleikkurin teriltä.