Kotipihaani ei voi kutsua puutarhaksi, se on kaukana siitä. Lapsuuden pihan kasvimaa on muuttunut yhden penkkirivin perunamaaksi ja pesuvativiljelyksi. Isän rakentama kivikkopenger kasvaa villiintynyttä ukonhattua ja marjapensaat yrittävät kilpailla yhdessä nokkosten kanssa. Mutta kauneus on katsojan tai paremminkin kasvattajan silmissä.
Kesäaamuisin ensimmäiset askeleet vievät pihalle. Kukkapenkki, jossa ennen kukkivat pionit ja särkynytsydän, on nyt juolavehnän, siperianunikon, palavanrakkauden, metsämansikan ym. kilpailutanner. Olen siirtynyt astiakasvatukseen, joten pihan keskeisemmällä paikalla kukoistaa uusiokäyttöön otettu wc: pönttö ja portinpielessä lapsuuteni amme.
Kuvat kertokoot loput puolestaan.

131167.jpg
Alkukesän kukoistusta
135199.jpg
Lapsuuden ammeessani kukkivat alkukesästä orvokit ja pelargoniat, ja nyt ovat krassit täydessä kukassaan.
135203.jpg
Äitienpäiväruusun uusi kukinta heinäkuun lopulla
135207.jpg
Kivetkin ovat saaneet uuden väriloiston
135208.jpg
Multasäkki työntää kesäkurpitsaa
135237.jpg
Pihanurmen "luonnonsuojelualue", jota varjelen kuin silmäterääni viikatteen ja ruohonleikkurin teriltä.