
Rautainen portti avautui hämyiseen kalmistoon, jossa vanhat grobut viestivät erakkomunkkien haudoista.

Tsasouna, joka oli kauniisti harmaantunut, oli auki.

Sisällä ikonit ja lampukat sekä tuohusten ja suitsutuksen tuoksu.
Tunsin olevani pyhitetyssä puistossa, jossa munkkien rukoukset siunaavat vieläkin kulkijaa.
Olisin halunnut istua auringon polttamalle ruohikolle ja kuunnella lintujen laulua ja kuusten kuisketta. Historia oli läsnä tässä ajassa ja ikuisuudessa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.