Jos Luoja suo, pääsen tulevana sunnuntaina tänne. Kaupunkimme ortodoksinen seurakunta tekee pyhiinvaellusmatkan näin syksyisin sekä Lintulan-, että Valamon luostariin, Heinävedelle. Olen ollut näillä matkoilla mukana useana syksynä.

Ensimmäisen kosketukseni Valamoon, sain ristjoin, salmilaissyntyisen kummini kautta. Hän kävi joka vuosi Valamossa, lapsena myös Laatokan Valamossa. Sain terveisiä pyhiinvaellusmatkoilta, kortteina ja pieninä tuliaisina. Minua, luterilaista kummityttöään, hän ei ottanut mukaansa. "En ole ainakaan käännyttämässa sinua, omaan kirkkokuntaani". Oma kiinnostukseni, ortodoksisuuteen ja karjalaisuuteen, oli kuitenkin jo herännyt ilman kummini vaikutusta.

Sain olla mukana myös Valamon kauniin kirkon vihkiäisissä ja muistan sen juhlavan ristisaaton, kirkon kellojen riemullisen soiton ja makean hernekeiton, suolakurkkuineen. Aloitan usein kesälomani Valamossa, sen hiljaisuudessa ja rauhassa. Palaan myös mielikuvissa, lempipaikkaani, vierasmajan pieneen keljaan. Sieltä näkyy tie, ohi kesäkauppa Laffkan, suoraan kirkkoon.

Olen  pysynyt luterilaisena, mutta rakastan myös ristjoini kirkkoa.