Käsityöt ovat vieneet molemmat ranteeni, ei vain pikkusormea. Jouduin muutama vuosi sitten tekemään surutyötä, kun lääkäri antoi tuomion: "näillä käsillä ei enää neulota eikä virkata". Lahjoitin pois kaikki lankani ja kankaani. Olin jonkun aikaa tekemättä mitää (siis käsitöitä), mutta kun yksi ovi sulkeutui niin etsin toisen. Menin kankaankudontakurssille. Entinen käsityönopettajani saisi tätä lukiessaan shokin; sillä käsityöt ja varsinkaan kangaspuilla työskentely ei ollut kouluaikaan mielipuuhiani. Kurssilla kuitenkin ylitin itseni ja tein poppanoita ja ripsiliinoja itselle ja suvulleni. Mattokangasta en kuitenkaan uskaltanut tehdä, sillä se olisi käynyt liikaa hartioihin ja käsiini.

Toista vuotta sitten leikattiin oikeasta ranteestani hermopinne. Käsi oli turta toista vuotta, mutta viime kevään tammikuussa aloin kaivella esiin lankoja ja puikkoja. Ajattelin kuntouttaa leikattua kättäni ja niin vain alkoi uusia sukkia, lapasia, kaulaliinoja ym syntyä. Nyt käsi toimii lähes moitteettomasti (pieniä kipuiluja liiasta innosta silloin tälllöin esiintyy). Käsissä ja niskassa on todettu myös nivelrikkoa, mutta niihin paras lääke on kuulema liikunta. Eikös puikkojen heiluttelu ole liikuntaa :) parhaasta päästä?

Ihan Itse foorumi on antanut minulle uutta kimmoketta tähän käsityöharrastukseen. Sieltä on löytynyt tähän "minun sairauteeni" vertaistukea ja ideoita.  Viimeisin ikuisuusprojektini on Koivunlehtishaali.
 
Tässä lankana merinosilkki.

Ensimmäisen Koivunlehtishaalin tein Linnea langasta, jossa on puuvillaa ja pellavaa. Tässä shaalissa tein tyypillisen aloittelijan virheen; en lukenut ohjetta tarkasti ja tein työn liian pienillä puikoilla. Shaalin pituus on n. 2m.


Hartiahuivit ovat olleet taas muotia. Muistan tehneeni sellaisia myös -70 luvulla. Yhden löysin kaapin perältä, virkattuna jostain keinokuitulangasta.