Kävin eilen pienen ystävättäreni ja hänen (myöskin hyvä ystäväni) äitinsä luona kylässä. Vein vasta nyt virpomispalkat, kun pääsiäisenä emme ehtineet kohdata. Ilo oli suuri kun pääsiäismunista löytyi muumipeikkoa ja muita satuhahmoja. Harmi etten ottanut siitä ilosta yhtään kuvaa, mutta mielessäni se pysyy ja kauan. Hänen ilonsa ja aitoutensa on ollut minun iloni tämän sairauden aikana.

Pienen ystävättäreni äiti oli kattanut pöydän herkuilla, juuri minua varten. Isäkin ehti navettakiireiltään piipahtamaan kahvipöytään. Enkä muistanut taaskaan pyytää häneltä kuvia lehmistä. Olen rakastanut lehmiä siitä saakka, kun kuulin että eräässä uukuniemeläisessä navetassa syötetäään lehmille karamellejä ja suklaata. Ajatelkaa, siellä on samanlaisia herkkusuita kuin minä itse olen.

Vierailun kohokohta oli pienelle ystävättärelleni, kun hän voitti minut Unossa ja muistipelissä. Minä haluan myös Nalle-Puh Unokortit ja opetan mieheni pelaamaan niillä. Sitten ne ovat myös valmiina, kun pieni ystävättäreni tulee käymään taas meillä.

526710.jpg