Meneillään on mielenterveysviikko. Kävin kuuntelemassa luentoa mielenterveydestä; mielenterveysseuran työstä, tavoitteista ja kansalaistoiminnasta. Mietin penkissä istuessani olenko enemmän terve kuin sairas? En oikein tuntenut kuuluvani samaan joukkoon toisten osallistujien kanssa. Tai tietysti, olihan siellä myös mielenterveyskuntoutujia, joihin voin samaistua. Missä kulkee  raja mielenterveyden- ja sairauden välillä. Keskustelin siitä myös sairaanhoitajani kanssa, joka sanoi minun olevan lähes terveen ja vain pienen palan masennusta jäljellä.. Itsea taas tunnen sairauden vallitsevan suurinta osaa itsestäni. Kuinka voisin kääntää  ajatukseni normaaliksi, kun negatiivisuus ja pelko värittävät yhä maailmaani? Tuska ja ahdistus ovat jokapäiväiset tuttavat.

Tein netissä masennuskyselun (BDi) ja sain vastaukseksi 26 masentuneisuuspistettä. 2 ahdistuneisuuspistettä ja 0 aktiivisuuspistettä. Eipä siinä ole muutosta keväälliseen testiin, jolloin sain vakavan masennuksen diagnoosin.