Lehti puusta variseepi, päivä yötä pakenee
    Lintu pieni syksyn tieltä kesämaille rientelee.

    Minä pieni paimentyttö, lentohon en pääsekkään
    Tänne, tänne jäädä täytyy syksyhyn ja ikävään.

Lintuaura lensi talomme yli etelään päin. Raaputin jäätä auton ikkunoista. Koristekaalit olivat saaneet päälleen jäähileen. Talitiainen nokkii ikkunalautaa, herättääkseen huomioni. "Nyt tarvittaisiin jo lintulaudalle jyviä".
Olen hyräillyt mielessäni tuota yllä olevaa P.J Hannikaisen sanoittamaa ja säveltämää koululaulua. Sen haikeus on sopiva mielialaani ja syksyiseen luontoon. Orapihlajapuun alla on keltainen matto, mutta marjat odottavat edelleen tilhiparvea.

Kävin terveyskeskuksessa, labrakokeissa. Huomenna on aika työterveyslääkärille. Kolesterolilääkkeeseen pitäisi saada uusi resepti, jotta korvaukset jatkuisivat kelan kautta. Samalla pitäisi muistaa kysyä sydämemi rytmihäiriöistä ja mahdollisen avantouinnin vaikutuksista niihin. Olen vielä käynyt järvessä, mutta kuinka kauan, ihanko avantoon asti?

Nyt olisi hyvä, kirkas ja kuulas päivä yläkerran huoneen siivoukseen. Asia ei millään tavoin innosta, mutta työ olisi tehtävä. Jospa yritän, pikkuhiljaa

224634.jpg

224638.jpg