Näin lauantai-iltan me pääsemme valmiiksi lämmitettyyn saunaa, kylyyn. Sauna tuo mieleen monta mieluista muistoa ja erilaisia saunoja.

Ehkä ensimmäinen saunamuistoni liittyy mummolan mustaan savusaunaan. Päältäpäin sauna oli maalattu punaiseksi, mutta jo sisällä eteisessä paistoi vastaan musta muuripata. Padassa lämmitettiin vettä  kylpijöiden peseytymistä varten. Me lapset kävimme saunassa mummon ja tätien kanssa. Saunan penkit, lauteet ja seinät olivat noesta mustat. Räppänän peitti musta nokinen vaate, tai myöhemmin musta luukku. "Paneppas tyttö räppänä auki", pyysi mummoni jossain vaiheessa saunomista. Nokisilla lauteilla selkä, kyynärpäät ja takamukset saivat mustan värin. Jos niitä ei muistanut pestä hyvin, joutui myöhemmin tuvassa naurun kohteeksi. Usein ukki tai isä kävi meidät saunasta pois, pienimpiä kannettiin sylissä ja isommat juoksivat perässä. Luulen aistivani vieläkin, savusaunan lämpimän savuisen tuoksun, ihrasta ja suolista itse tehdyn saippuan hajun, ja kenkien narinan pakkasen kovettamalla saunapolulla. Saunomisen jälkeen tarjottiin aina kokkelipiimää.

Toinen saunani oli iso yhteissauna, erään ison vuokratalon kellarikerroksessa. Siinä kävivät kaikki lähialueen asukkaat, joilla ei ollut omaa saunaa. Minulla ei ole saunasta muuta kuvaa, kuin naisten iloinen pärpätys ja lasten vesisota saunan lattialla.

Kolmas saunani, on tämä nykyinen sauna. Elin tässä kotitalossani kolme vuotiaasta 24 vuoden vanhaksi ja nyt jälleen. Sauna on piharakennuksessa, yhdessä kahden puuliiterin kanssa. Koska asuntomme on paritalo on saunassa myös lämmitysvuorot. Nyt meidän vuoromme on keskiviikkoisin.
Lapsuusperheessämme, me kolme lasta, kävimme saunassa yhdessä vanhempiemme kanssa. Myöhemmin kylvin, samassa talossa asuvien, tyttöserkkujeni kanssa. Naapurin Miina mummi oli myös mieluinen saunakumppani. Saunamme on lähes samassa asussa, kuin silloin lapsena sen muistan. Sauna toimi usein myös pyykkitupana, jossa pulsaattorikoneella tai pyykkilaudan avulla saatiin aikaan puhdasta. Kotoisen saunomisen jälkeen joimme teetä ja söimme juustolla päällystettyä näkkileipää. Näin teen tänäänkin.

Saunojen joukkoon liittyvät, myös muistot opiskeluaikojen saunoista. Yhteissaunat Pieksämäellä, Mikkelissä ja Siilinjärvellä tulivat tutuksi opiskelukurssimme ajoilta. Asuimme Mikkelissä erään kurssikaverin kanssa omakotitalossa, jonka omistaja oli vanha opettajarouva. Saimme käyttää vuokraemäntämme saunaa, mutta jouduimme yleensä lämmittämään sitä lisää. Mittari näytti vaivaiset 40 astetta, eikä kiuas kihissyt ollenkaan, saunaan mennessämme.

Avioliiton ja työpaikkani myötä saunoimme usein kappalaisen pappilan saunassa. Se oli rakennettu pappilan siipeen, nykyaikaisena sähkösaunaversiona. Emme liioin tykänneet sen kuivasta löylystä. Toisenkin asuntomme sauna oli sähkösauna. Veimme ainokaisemme saunaan 9 kk vanhana ja hän nautti siitä täysin siemauksin. Nautinto on kestänyt tähän päivään asti, sillä aikuinen poikamme kylpee pitkään ja löylyistä nauttien.

Saunamuistoihin liittyvät mm. partiomajan sauna, seurakunnan kesäkodin sauna, hiljaisuuden retriitin "sanaton sauna" ja monet muut saunakokemukset.

Eräässä saunassa kylven vielä unissani. Se on lapsuuden ystäväni sauna, joka on nyt jo purettu. Sauna sijaitsi muutaman sadan metrin päässä meidän kodistamme. Näen siitä ja lapsuusystäväni kodista usein unta.

Sauna sana on lämmin. Kotisauna on aina paras. Serkkuni kävi juuri huutamassa: "sauna on vapaa".

Siispä saunaan, virren sanoin: "Oi Jeesus, Herrani, mun siunaa saunani. Itseni pesen kyllä, vaan sieluuni en yllä. Puhdista minut aina, mä kylven lauantaina".