Kolmivuotiaan Ystäväni synttäreitä vietettiin perjantaina etukäteen ja samalla tytön Äidin, myös hyvä ystäväni, nimipäiviä. Vein Äidille kermanekallisen lehmäkarkkeja, kannukin oli koristeltu lehmällä ja Tyttärelle olin piilottanut karkit ja kissalautasen Rose-kesäpipon sisään.Tytär otti ohjelmavastuun heti itselleen ja kumosi eteeni Marimekon palapelin. Siinäpä oli pulmaa kerrakseen, huomasin hahmotuskykyni olevan varsin puutteellisen. Onneksi minulla oli kokenut ja virkeä avustaja rinnallani. Palapeli saatiin useampaankin kertaan koottua. Viimein se taisi jäädä levälleen tuvan sohvalle, anteeksi Äiti, meidän kummankin mielenkiinnon siirryttyä juhlapöytään.
Minä sain uutta teetä, joka oli ostettu juuri ikääntymistä ajatellen. Kohtelijaana ihmisenä Äiti tarkoitti tällä ikääntyvällä itseään. Ehkei minuun, runsaat parikymmentä vuotta vanhempana, enää mikään tehoakkaan. Tee oli hyvää ja leivonnaiset vielä parempia. Kahvi/mehu/kaakaopöytä keskusteluna oli minun käyttämä sanonta: "nimenomaan". Äidin Tytär kyseli, miksi Palaga täti sanoi, nimenomaan. Siinä sitten mietittiin synomyymiä sanalle, jotta se olisi paremmin kolmivuotiaan ymmärrettävissä. Selitys kai tyydytti ja keskustelu vaihtui pohdintaan: syödäkö jäätelöä vai ei.
Synttärisankarille ei jäätelö  kelvannut ja niin siirryttiin seuraavaan ohjelmanurmeroon. Tämä sai hienoisen jännityksen hien kihoamaan jo kulmilleni, sillä pöydälle nostettiin sormivärit. Siitä taisi olla jo liki parikymmentä vuotta aikaa, kun olin näillä väreillä tai yleensä millään värillä paperille piirtänyt. Nuori Ystäväni oli  varsin tuottoisa ja paperia kului mukavasti.  Siinä syntyi parit kortit mummille ja muita taiteellisia vedoksia. Minäkin piirtelin ensin auringon, ystäväni avustuksella. Auringon viiksiä en ensin ymmärtänyt, mutta ensimmäiset säteet taisivat ollakin juuri niitä. Kukkasia ja ruohoa, kuivuudesta kärsivän kuusen kanssa kuvaani myös lisäsin. Ystäväni täydensi työtäni isolla keltaisella läiskällä. Ehkä se oli auringon varjo? Seuraavan työni aihe oli peikko ja kotvan aherrettuani näytin työtäni. Ei tuo ole peikko, sanoi Nuori Ystäväni. Äiti sitten selitti, että tarkoitus olisi ollut piirtää Peikko eli perheen terhakka koira. Siihen eivät minun taitoni enää riittäneet. Kuvan kuitenkin sain siitä otettua.
148846.jpg
Seurustelun välissä katsastettiin myös käsitöitä ja Äiti sai oppia uuden hartiahuivin mallin Salomonin solmuilla. Sovitin myös Äidin tekemää puseroa, joka oli jäänyt käyttämättömänä ja liian isona kaapin hyllylle. Pusero sopi minulle, jolla kilot on vielä tallella, hyvin. Niinpä sain täydennystä vaatevarastooni.148548.jpg

Syömisen ja varsinkin kahvi/tee/kaakaopöydän herkkujen jälkeen on liikunta ja happihyppely tuiki tarpeellista. Tytär vei meidät ulos ja kierrettyämme talon nurkan taakse alkoi minun pulssini lähennellä hälyttäviä lukemia. Edessäni seisoi, tukevilla jaloillaan, iso trampoliini. Tytär on saanut hyvän kasvatuksen, ja kohteliaasti antoi ensimmäisen hyppyvuoron minulle. Minä, vapisten, kieltäydyin kohteliaasti ja sanoin toimivani valokuvaajana.Tytär sitten näytti meille vanhemmille mallia ja hänen hyppynsä olivat hiuksia nostattavia ja alastulot hallittuja..
148773.jpg149218.jpg


Mieleenpainuva vierailuni päättyi, Tyttären ja Äidin vilkutteluun rappusilta ja tuttisuisen toivotuksiin: "tule käymään uudelleen". Sen toivomuksen varmasti täytän.