Olen kauan miettinyt: mitä kaikkea blogiini kirjoittaisin. Tähän astiset kirjoitukseni ovat antaneet puolittaista kuvaa itsestäni ja elämästäni. Päätin eilen raottaa vähän sitä toistakin puolta ja kirjoittaa vaikeasta masennuksestani, joka on jyllännyt minussa koko kuluneen vuoden. Olen ollut sairaslomalla tammikuusta lähtien ja todennäköisesti joudun pyytämään lomaa lisää.
Innostus blogini pitoon alkoi heinäkuussa, kun elämä alkoi taas näyttää aurinkoiselta. Tällä viikolla mielialani notkahti taas pohjalukemiin; tuska ja ahdistus palasivat. Tekstien kirjoittaminen tänne tuntui mahdottomalta, aivan kuin olisin valehdellut itsellenikin. Kirjoittaminen on kuitenkin suuri voimavara, käsitöiden ja valokuvauksen rinnalla. Miksi en siis kirjoittaisi, niinkuin tunnen, myös tuskasta ja ahdistuksestani.
Pettymys itseeni ja toipumiseeni on ollut tällä viikolla päällimmäisenä ajatuksissani. Pelko sairauden kroonistumisesta on jatkuvasti läsnä. Se lisää tietysti pahaa oloani. Onneksi olen saanut tukea ammattiauttajilta.Ystävät ovat tuleet yhä rakkaammiksi ja heidän tukensa on ollut korvaamatonta. Heidän avullaan saan katsella itseäni myös ulkopuolisin silmin. Laajemmat näköalat luovat toivoa tulevaisuuteen.

Eräässä sähköpostissa sain kuvan Pieliseltä. Vesi ja vesijuoksu ovat tulleet tämän vuoden aikana tärkeiksi liikuntamuodoksi. Eilen kävin kylpylässämme vesijuoksussa ja myös pulahtamassa Pielisen aaltoihin. Järven viilentynyt vesi virkisti kummasti kehoani ja  myös mieltäni.

165858.jpg

Vaikka oman pihan kukkaset ovat nyt purkkiviljelyssä, saan nauttia serkkuni pihan loistosta. Hän asuu samassa talossa ja toinen puoli pihaa on hänen aluettaan. Hänen viherpeukalonsa on saanut kasvimaan kukoistamaan.Väriterapia on mahtava. Istun usein kotini rappusilla ja annan silmieni levätä krassien ja silkkiunikkojen loisteessa.
165879.jpg
165882.jpg