Ulkomittari näyttää -7,36. Kuinkahan minun pelargoniat ulkoeteisen ikkunalla, vieläkö hengiissä? Pelastin sieltä illalla kaksi kaktusta, mutta pelargoniat ja verenpisara jäivät vielä. Nyt on mahtanut käydä huonosti.
Mies kyllä ehti päivitellä, että minne sinä taas nuo kaikki kukat aijot sijoittaa. Ehkä niitä on nyt vähemmän.

Tänään olisi pojan auto vietävä kahdeksaksi huoltoon. Ajattelin lähteä miesten mukaan ja pistäytyä Tokmannilla. Arvaako kukaan, miksi? No tietysti lankaostoksilla. Pojalle pitäis kuulema saada uusi pipo. Aloitin illalla kassilankojen tähteellä, Novita Foksilla, pipon neulomisen. Poika itse ehdotti sitä lankaa, joten katsotaan mitä tulee. Lankaa pitää ostaa kuitenkin lisää. Katselen samalla muitakin vaihtoehtoja, kun ei langaton lokakuukaan ole enää esteenä.

Meillä on mökki nyt siivottu ja se tuntuu ihan mukavalta. Siivouksen jälkeen minä tosin ehdin levitellä melkoisesti tavaroitani pitkin lattioita. Etsin ensin pankkinurmerolistaa ja purin samalla kaksi kirjahyllyllistä kirjoja ja papereita lattialle. Listä löytyi ja seuraavan levitysvuorossa oli kolme lankalaatikkoa. Viimeisemmäksi täytin yhden pakin maalausvälineilläni. Tavaroiden takaisin asettuelu on peräti tympeää. Onko kukaan todennut samaa?  Meillä olisi kuulema huomattavasti siistimpää, jos minä osaisin pitää näppini kurissa, mikä tuli taaskin todistettua.

Kylmyys hiipiii sisään ikkunoiden raoista, joten tuplien paikoilleen laitto on tämän päivän hommana. Onneksi siinä on mukana kaksi raavasta miestä ja minä voin katsella kaikkea lämpimän peiton alta.

Olen yrittänyt pistää masennusta kuriin eli kauasa taka-alalle. Olenko siinä onnistunut, no en. Jos ei muuten, niin kaikki tulee mukaan uniini. Siellä laukkaa pelot läheisteni kuolemasta, itsemurhat ja vaikeat sairaudet. Kuolleita on läsnä myös päiväajatuksissani. En pääse itsenäni pakoon, joten antaa myllerysten myllertää.

Ei niin paljon huonoa, jos ei jotain hyvääkin. Marraskuun kaktus pelastui pakkaskuolemalta ja kukoistaa nyt koko komeudessaan huoneen ikkunalla.

227301.jpg