Yritän päivittäin lähteä liikkeelle täältä kotoa, etten vallan näänny kyyneliin. Tänään kävin kutomassa kangaspuilla pienen pätkän pellavakaitaliinaa. Kameraa ei ollut mukana, mutta näette sitten myöhemmin kuvan, kun kangas valmistuu.
Meidän pienessä askarteluryhmässä (mielenterveyskuntoutujille) oli toinenkin sureva. Eräs äiti oli menettänyt 46 vuotiaan poikansa. Syöpä oli vallannut miehen ja sydän ei kestänyt enää vakavaa sairautta. Äidin oli tarkoitus lähteä katsomaan poikaansa äitienpäivänä, mutta tieto kuolemasta ennätti ensin. Nyt tämä äiti tekee samanlaista kasvoliinaa pojalleen, kuin minä aikaisemmin. Äiti vaatettaa näin hänet iäisyysmatkalle.

Vuodatus on takkuillut ainakin minun koneellani. Sivut avautuvat varsin hitaasti, kommentteja laitettaessa kirjainvahvistus ei mene läpi kuin viidennellä kerralla (vaikka kirjaimet on täysin oikein kirjoitettu). Ei jaksa oikein taas temppuilla tämän kanssa.

Sain viime viikolla postissa rannepussukan, jossa on mukava kulettaa mukanaan pientä käsityötä. Lankakerä pyörii siinä mukavasti, kun pussin laittaa toisen käden kyynärkoukkuun ja samalla voi neuloa tai virkata. Tämän teki Kristiina ja hänen blogissaan on kuva pussukasta molemmilta puolilta. Tykkään tästä todella paljon, sillä se on kätevä käytössä ja tehty kissankellokankaasta (lempikukkiani).

1559749.jpg