Isä kasvatti Amarylliksiä. Hän sai ne joka vuosi kukkimaan, joskus useammankin kerran. Olen perinyt rakkauteni näihin upeisiin kasveihin. Ne olivat siis Amarylliksiä, kotoisasti, eivät ritarinkukkia.









Tämä taas on kukkakaupasta joulun alla ostettu Ritarinkukka, mutta minulle  aina  Amaryllis.  En erota niitä toisitaan, enkä välitäkkään. Seuraan aina yhtä innolla sen kasvua ja kukintaa. Huomenna on Pirkon nimipäivä. joten katkaisen sen aamulla, vietäväksi ystävälleni maljakkoon. Toinen kukkaputki saa sitten kukkia paikoillaan, oman kukkalautani ilona.