Viivähdän sunnuntain matkalla hetkisen ja kirjoitan myöhemmin pidemmän kuvauksen sivujen puolella.

Ehdimme hyvin sunnuntai aamun liturgiaan, Valamon juhlavaan kirkkoon.
Kirkonkellot soittivat pyhiinvaeltajat koolle.

Ensimmäistä kertaa jaksoin seisoa koko palveluksen ajan, lukuunottamatta saarnan aikaa, jolloin toisetkin istuivat. Jumalanpalveluksista ei saa ottaa kuvia, mutta myöhemmin esittelyn aikan kuvasin muutaman sisäkuvan.


Vanha kello näyttää kirkon takaosassa Valamon aikaa.



Kirkossa on hengellisessä mielessä korkeutta ja syvyyttä, mutta täällä sitä sai aistia myös fyysisessä mielessä. Lattiasta saattoi nähdä kirkkokansan kuvajaisen ja tuntui kuin olisi seissyt tyhjän päällä.



Liturgian jälkeen siirryimme trapetsaan ruokailemaan ja sitten opastetulle kierrokselle.Itse vähän
lintsasin ja kuljin omia teitäni.


Trapetsan päädystä on munkeilla oma sisäänkäynti  omaan ruokasaliinsa



Laivarannan tsasouna




Valamon kukkaloistoa



Muhkea Mirri, liekö ollut igumeni Sergein kissa?



"Ollos iäti muistettu, sinä autuuteen kutsuttu Uppo Nallen äiti, Elina Karjalainen" (keskellä).

Hautausmaalta matkamme jatkui Lintulan luostariin, jossa aina niin aurinkoinen Igumenia Marina otti meidät vastaan. Meitä oli odotettu ja kahvitarjoilu oli valmiina. Lintulan pihapiiri on aina niin rauhallinen ja kotoinen. Olimme viimeiset pyhiinvaeltajat tälle kesälle.


Näkymä yli puutarhan

Kahvilarakennus

Kaunis koivukuja


Äiti Igumenia oli meitä vielä saattamassa, ja jäi rukoillen vilkuttamaan, lähtiessämme.