Paremminkin yksi kirja, jonka olen saanut luettua. Lainasin Marianne Fredrikssonin kirjan Rakas lapsi ,kerrontaa äitiydestä ja tyttäristä. Pidin siitä kovasti.  En itse ole saanut kokea aikuisen tyttären ja äidin suhdetta. Olen usein miettinyt; millainen se olisi ollut. Äitini olisi todennäköisesti ollut skitsofreenikko, välillä sairaalassa ja välillä kotona. Tai ehkä nykylääkityksellä hänet olisi saatu lähes parannettua, kotikuntoiseksi.. Voin vain kuvitella mitä se olisi ollut pahimmillaan tai parhaimmillaan. Muistan hyvin vähän siltä ajalta, alta 10 v, jolloin äiti oli vielä elossa. Näiden kirjojen kanssa voi muistiaan yrittää elvyttää. Myös keskustelussa sisarusten kanssa saan asioita nousemaan mieleeni

Aloitin myös kirjaa, Pirttijärven rantamilla kirjoittanut Nikolai Jaakkola. Kirja on paksu ja kertoo elämästä Vienankarjalaisissa kylissä. Paksukin kirja voi imaista lukijansa, niinkuin kävi tässä minulle. Karjalan kieli ja tutunomaiset paikat ja nimet, sekä sujuva, kuvaileva kieli sai minut valtaansa.

Kolmas kirja yöpöydälläni on Veikko Huovisen, Pojan kuolema. Sitäkin olen lukenut lähes puoleen väliin. Kirja herättää minussa pelon sekaisia ajatuksia, aikuisen pojan äitinä.