Rakastan happamia makuja: hapankaalia, etikkakurkkuja, sitruunaa, nektariineja, puolukkahilloa, karpaloita, raakoja ja kypsiä karviaisia ja herukoita. Minun suuni vetäytyy hymyyn, toisten irvistellessä vieressäni. Kesä on nautintojen aikaa, mutta näiden kaikkien säilöminen onkin toinen juttu. En saanut isältäni hapankaalipeukaloa: omat hapattamisyritykseni ovat päätyneet suoraan kompostiin. Onneksi kaupoista ja Valamosta, nam saa ihanaa hapankaalia. Kurkut, joita ostin säilykkeeksi, joutuvat suoraan etikasta suuhuni. Puolukkahilloa on onneksi pakastimessa ensikin talveksi, jos kuivuus on karistanut viimeisetkin marjat oksiltaan.

Aloitin herukkapensaittemme tyhjennyksen mustaviinimarjoista. Viisi vanhaa ja kaksi uutta pensasta antoivat tänä vuonna vaivaiset puoli sankollista marjoja. Pensaista löytyi merkkejä siitä, että marjat ovat maistuneet muillekin.


Pesä löytyi mustaherukkapensaan keskeltä, syötyjä kuivaneita herukoita täynnä.
Punaherukoissa näytti rastaat vierailevan myös ahkerasti, mutta marjoja riittää vielä meillekin.

Minikasvimaani on kukoistanut kuivuudesta huolimatta. Kesäkurpitsoita on saatu omille ja vieraille ja säilöönkin niitä vielä kasvaa. Tilli odottaa valkosipulikurkkuja ja basilika öljyyn upottamista. Basilikan viereen kylvin jotain.......josta ei ole harmainta aavistustakaan. Tuoksu on mausteinen, mutta mihin sitä käyttäisin...... ehkä se syksyn mittaan selviää?



Kesäkuussa taimesta kasvattamani verenpisara on aukaissut viimein pulleat nuppunsa ja paljastanut viehkeät kerroshameensa.


Ulko-oven toisella puolen on keijunmekko, tummansävyisessä hamosessaan.


Vaikka pihanurmikko rahisee kuivuuttaan ja aurinko porottaa; olen nauttinut tästä kesästä. Se on tuonut muistoihin ne lapsuuden intiaanikesät, jolloin kaikki oli ihanaa ja lämpöistä.