Olin eilen ystävän luona; latauksessa. Fyysistä tankkausta antoi kupillenen teetä, rinkelin ja suklaan kanssa. Minä verotin suklaalevyä ainakin puolella, sen myönnän. Ystävän kanssa ei oltu kahden vaan kanssamme oli, toivonmukaan myös Jumala, jolle kannoimme tuskamme ja hätämme, omien ja läheistemme asioiden puolesta. Kuuntelimme myös Hannu Nymannia, viimekesäisen Sanan Suvipäivien raamattutunnilla " Valoa varjoissakin".
Virsi virisi kaiken päätteeksi. Kuinka lohduttavaa olikaan veisata Wilhelmi Malmivaaran virttä "Oi Herra, jos mä matkamies maan".
Kiitos Iidamari, kun kutsuit minut luoksesi. Ja onnittelut kirkkovaltuutetulle!


Tämä aamu alkoi herätyskellon pirinällä. Valmistauduin osallistumaan kirjastotalolla pidettävään mielenterveysluentoon. Pettymys oli melkoinen, kun kirjastolla huomasin olevani viikon etuajassa. No istuin lehtisalissa ja lueskelin, lainasin kirjoja ja söin suklaata. Luit aivan oikein, suklaata kuluu luvattoman paljon. Syön myös kaikkea muuta liian kanssa. Kaamos vaiko uusin masennuslääke on tämän "nälän" takana? Olo on väsynyt ja vetämätön. Laitoin uunin lämpiämään ja unohdin sen sitten täysin. Lämpö nousi vain 150 asteeseen. Eipä kannata laittaa karjalanpaistia kypsentymään. Lumityötkin ovat tekemättä, mutta siihen on syynä yhä edelleen kipeänä oleva polveni.

Sain sähköpostia entiseltä työtoveriltani. Hän on opiskelemassa perheterapeutiksi. Hän suositteli minulle luettavaksi kirjaa "Voimavarat käyttöön". Hassua, että olin suositellut hänelle juuri tätä samaa kirjaa heti sen ilmestyttyä. Luin sen silloin ja olin siitä kovasti innostunut. Nyt en pysty keskittymään "ilonpuutostautiin, kiiresairauteen, infoähkyyn, univelkaan, hullutteluvajaukseen tai rakentavaan itsekkyyteen". Kirja on hyvä, sen muistan, mutta en pysty pakottamaan itseäni sen ääreen.