Painajaisunet värittivät yötäni, joten aamu alkoi jännityksen vallassa. Kävin katsomassa huovutushommaa ja tein itsekin pienen patalapun syksyllä ostamistani huovutuslevyistä. Villan, vede ja saippuan kanssa läträäminen oli mukavaa. Porukka oli vierasta ja  oloni oli aika hankalaa. Häivyin heti työn tehtyäni.
Muutaman viikon takainen tuskaisuus on palannut, toivottavasti ei jäädäkseen.

Olen väsynyt, tekisi mieli vain nukkua. Mutta oli hoidettava kauppa- ja apteekkiasiat ja käytävä hakemassa omenoita ystäväperheeltä.

Sain eilen tietää, että erään asiakkaani, melkein perhetuttuni aviomies on kuollut syöpään. Soitin hänelle illalla ja muistelimme yhdessä mennyttä yhteistä aikaa. Lupasin käydä hänen luonaan, mutta nyt en jaksa, enkä uskalla. Oma vointini ei kestä toisen surua, eikä minusta ole toista lohduttamaan. Saan siitä vain oman meileni sekaisin. Johonkin on asetettava raja.

Katselin eilen ottamiani kuvia, maalauskurssilta. Opisto, jossa olimme, sijaitsi järven rannalla. Otin rannan kivistä ja maisemista useita kuvia. Haluaisin paeta noille kiville, kaislikon suojaan, näkymättömiin.


206209.jpg     
Ja sieltä katsella edessä avautuvaa,vettä, kareja, kallioita.
206214.jpg