Tosi on, että kissat ja koirat ovat niitä parhaita terapeutteja. Saimme nauraa sydämen kyllyydestä Vilman ja Viirun tempuille. Siinä oli vilinää ja vilskettä, kun tuo pari otalti pitkin asunnon lattioita. Vaanittiin toisiaan tai pyöriteltiin pientä karkkipaperia ympäri huushollia. Sylikissoja nämä eivät oikein olleet, tosin Viiru alistui joskus sylirutistukseenkin. Vilma oli enemmän arka ja tuli korkeintaan puskemaan jalkoihin, kun oli vailla herkkuja jääkaapista.
Vilma lempituolissaan, kiikussa.
Ja Viiru lepäilee sohvalla.
Minne ne kaikki linnut katosivat??? Olisin tässä vain katsellut niiden ateriointia, ilman mitään taka-ajatuksia.
perjantai, 23. maaliskuu 2007
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.