Maanantaiaamuni alkoi klo 7:30, jolloin kurkistin kelloani ensi kerran. Nukutti vielä niin makeasti, mutta en saanut kuitenkaan enää unen päästä kiinni. Kaivoin edellisiltana aloittamani kirjan esiin: Lupa Särkyä. Eija Palosaari. Alaotsikko on Kriisistä elämään. Kerron siitä joskus enemmän, kunhan olen saanut sen luettua loppuun.

Puolen kymmenen aikaan hiippailin alakertaan ja totesin, että poikani oli jo herännyt. Ei siis tarvinnut enää hiiviskellä. Päivä lähti sitten käyntiin oikein kiireen vilkkaa. Jouduin yllättäen pariksi tunniksi seuralaiseksi parkinsonystävälleni, sen jälkeen ruoan laittoa ja pyykin pesua.Poika tyhjensi lääkekaapistamme isänsä käyttämättä jääneet lääkkeet muovipussiin apteekkiin vietäväksi. Poika itse oli lähdössä Jyväskylään. Paistoin eilisestä lohen tähteestä pikkupiirakoita hänelle matkaan. Neljän aikaan soitti veljeni, ettei autoa saakkaan vielä tänään, vaan vasta huomenna. Siinä muuttuivat sitten niin pojan kuin minunkin suunnitelmat.

Polkaisin pyörällä kauppaan ja apteekkiin, palautin vuokraamani filmin ja kävin viemässä ystäväperheelle maistiaisia. Nyt olen vähän neulonut eläkeläispeiton lappuja ja mutustellut lohipiirakoita.

Tässä näitä olis teillekin:

1910130.jpg Yli puolet on jo syöty :)

Hyvää alkavaa viikkoa!