
Perjantaina olin virkistäytymässä ystävän matkassa. Olen saanut suuren lahjan, kun olen saanut ystävän johon voi luottaa. Olemme kulkeneet samaa matkaa jo pari vuosikymmentä. Hän on matkakumppani, niin henkisesti kuin hengellisestikin. Ilot ja surut, kiitokset ja rukoukset on yhdessä kannettu ja jaettu. Ojennan sinulle ystäväni kukkasen, kiitokseksi yhteisestä matkasta, joka toivottavasti saa jatkua vielä pitkään. Soilikin, jonka kasvatin keväällä, piti olla tumman lilan värinen. Kukan nuput kuitenkin kertoivat jo sen valkoisesta väristä. Samalla tavoin, ystäväni, tummat ahdistavat ajatukset muuttuvat keskustelussamme valoisan valkoisiksi.

Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.