Heräsin pari tuntia sitten, ihan tosi. Viimeisimmät lääkkeet, tähän masennukseen, väsyttävät aivan tolkuttomasti. Väsymys katoaa, mahdollisesti, parin viikon perästä. Lääkkeen käyttäjät ovat kirjoitelleet lihoneensa 20-30 kg, koska lääke lisää valtavasti ruokahalua. Jos minuun vielä lisätään 20-30 kg, pystyn enää pyörimään, jos joku tyrkkää minut liikkeelle. Tuskan tunne on kuitenkin helpottanut, eikä sitä ehdi, vähällä valvonta-ajalla, tunteakaan. Unissani painajaiset edelleen vaivaavat. Olen vielä väsyneenpi, kuin jäädessäni sairaslomalle, tammikuussa. Psykiatri kirjoitti viime viikolla lisää sairaslomaa, kuluvan vuoden loppuun.
Mietin, pitäisikö minun aloittaa erillinen masennusblogi? Kuitenkin tämä sairaus on nyt osa minua ja se vaikuttaa myös tämän blogin pitoon. Joko kirjoitan masennuksestani tähän, tai en pysty kirjoittamaan mistään mihinkään.

Muutama valokuvakansio on kadonnut koneeltani, viimeisen huoltokäynnin aikana. Kaikki olivat korvaamattomia kuvia, tietysti. Olen puhunut kuvien polttamisesta cd:lle jo pitkään, mutta mitään en ole saanut aikaiseksi. Nyt on pantava toimeksi, ennenkuin loputkin kuvat häviävät.


Tämän aamun kuva, vasta nousseesta orvokista. 

Orapihlajapuun oksat odottavat tilhejä.

Huomenna joudun varmaankin jättämään aamu-uintini väliin. En yksinkertaisesti pysy hereillä. Tänä aamuna yritin valvoa, aamulääkityksen jälkeen. Ei onnistunut. Kaaduin sänkyyn ja nukuin useita tunteja.
Tiistaina siirryn ottamaan lääkettä vain iltaisin, jospa sitten helpottaisi.