Lapsuudesta muistan erään mekon (ei kuvassa) joka aiheutti minulle ihottumaa. Äitini omppelijana, teki paljon vaatteita myös meille lapsille. Sain kerran ihanan punaisen vakosamettimekon,  lempiväriäni. Mekossa oli pyöreä kaulus ja pitkät hihat. Mekosta irtosi varmaan uutuuttaan jotain väriä, joka aiheutti kaulaani ja käsivarsiin melkoisen ihottuman ja kutinan. En muista hävisikö vaivan useamman pesukerran jälkeen? Vakosametti on kankaana epäilyttänyt minua sen jälkeen. Ompelijaa minusta ei onneksi tullut, edes omiksi tarpeiksi. Sekin neulatyynyt, jota minulla ei vielä ole, täytynee joko neuloa tai virkata.

Kuvassa oleva mekko näyttää kuin se olisi tehty neulekoneella. En ole asiasta aivan varma. Nyt tuota kuvaa katsellessa puistattaa. Villamekko, jossa on vielä korkea kaulus. Ainakin luulisin tuon olevan villaa.
En pystyisi nyt pitämään mitään tuollaista vasten ihonani. Tuskin sen ajan villalangat olivat niin pehmoisia kuin nykyään.


Nuket ovat pikkutyttöjen  aarteita, niin myös minun. Marin olen saanut yhden vuoden vanhana ja Aapo saapui sitten myöhemmin. Kummastakaan ei ole jäljellä enää muuta kuin tämä kuva. Nukkien tekijöistä ei ole mitään tietoa. Minulla lienee päällä äidin ompelema mekko ja essu.