Otsikko on peräti kumma, vaan näinhän siinä kävi:
Ajelin rauhassa kauppareissulta kotiin, kun auto pysähtyi kuin seinään. Starttasin kerran, kahdesti, kolmesti...seitsemästi. Auto ei inahtanutkaan. Olin muutaman metrin päässä mäestä, joten eikun työntämään. Autoja ajoi ohi ja vastaan, vaan kukaan ei pysähtynyt. Käänsin auton mäkeen ja hyppäsin kyytiin. Yritin startata kakkosvaihteella ja kolmosellakin, ei iskenyt kipinää, ei. Auto valui mäkeä alas ja käänsin sen turvaan hautausmaan parkkipaikalle. Parkkipaikka oli täynnänsä autoja, joten hautajaiset olivat menossa. "Kuka apuun", mietin. "Ehkä pikkuveljeni ( 180 cm ja 48v) olisi vielä töissä."  Soitin  hänelle ja mutustelin odotellessa  kokonaisen karkkipussillisen  makeisia. Hätäni vaati juuri sellaista lohdutusta.

Veli saapui apuun, kera työkaverinsa. Totesivat miehissä, että bensa on lopussa ja kurvasivat hakemaan sitä ABC:ltä.  Minä ruuvailin sillä aikaa benskorkkia auki, se oli onneksi sula. Mietin jo, että joutuisin sulattelemaan sitä tulitikulla, muita lämmityslaitteita ei ollut mukana. "Eikös tyhjän bensatankin lukon sulattaminen tulitikulla ole täysin vaaratonta? No ei tarvinnut kokeilla sitä, tankki aukesi vaivattomasti.

Pakkanen oli selvästi nousemassa. Vääntelin käsiäni sormikkaissa ja odottelin bensapartion saapumista. Ja kuinka ollakaan 5 litraa tuota eliksiiriä ja jäänestoa lisäksi teki autolleni ihmeitä. Jo kolmannella startilla kone hyrräsi kuin kotikissa ja kurvasin suorinta tietä bensa-asemalle. Nyt on tankki täynnä ja takakontissa 5 litraa kallonassa.

Olen taas yhtä autoilukokemusta rikkaampi.