Kävin aamulla mtt:ssa terapiahoitajallani, ja keskustelimme pitkän tovin sairauteni tämänhetkisestä tilanteesta. Tunnen olevani nyt levollisin mielin sairaslomalla, vaikka työpaikan "seireenit" kuinka huhuilisivat houkutuksiaan. Ehkä pikkuhiljaa minullekin selkiää sairauteni vakavuus ja että toipumiselle on annettava aikaa. Minun ei myöskään tarvitse miettiä diagnoosia ja tarkkailla sen vuoksi itseäni. Siihen on koulutettu ammattiauttajat. Nyt vain olen ja elän päivän kerrallaan.

Tapasin kauppareissulla veljeni anopin, ja vein hänet kotiinsa. Keräsin sieltä sankollisen hyvännäköisiä pihlajanmarjoja ja anoppi kaivoi myös palsternakkaa ison kassillisen mukaani. Sain mukaani myös uuden kukan, apilan näköinen kukka, mutta lehdet olivat erilaiset. Otan kuvan siitä myöhemmin. Yritän kuivattaa siitä siemeniä ensi kesäksi ja laitan useampaan ruukkuun kasvamaan. Kukan väri on aivan upea, hehkuvan violetti.

Eilinen metsäretki uusittiin tänään. Ystäväni kierteli sienikorin kanssa metsänreunoja ja minä poimin sillä aikaa  sankollisen puolukoita. Tykkään puolukoista juuri poimittuina, ja vähän pakkasen puremina. Voi olla, että pian sankko kolisee tyhjyyttään  ja marjat ovat huvenneet kerääjän suuhun, ihan siltäänsä.

Kaupan hyllystä pilkisti kaunis vaaleansininen mappi ja tahtoi mukaani. Ostin sen ja tiesin myös heti käyttötarkoituksen: käsityöohjeita varten. Toin, alkukesästä, työpaikalta ison pinon Emäntä lehtiä ja aioin jonain hetkenä leikellä niistä kaiken tarpeellisen ja mapittaa. Käsityömallileikkeleitä on kertynyt vuosien mittaan ja kaikki ovat eri paikoissa, hajasijoitettuna. Nyt päätin kerätä ne samojen kansien sisään. Pitää vain muistaa ottaa tämäkin "projekti" -hiljaa hyvä tulee- tahtiin. 

Nyt pihlajanmarjojen kimppuun, että huomisaamuna voin ne mehuttaa.